Mitään ihmeellistä postausaihetta ei nyt ole, mutta ajattelin kirjoitella vähän tämän hetkisestä tilanteesta nukkumisen ja muun suhteen.
Elikäs meillä on yöt menneet todella hyvin viime torstaista lähtien! Kokonaan nukuttuja öitä tai yhdellä herätyksellä, mutta silloinkin on nukahdettu viidessä minuutissa uudestaan. Eli unikoulu taitaa pikkuhiljaa tuottaa tulosta! Ihan eri vireystaso päivisin kunnon yöunien jälkeen! Poikien aamut ovat tosin alkaneet noin tuntia aiemmin 6.40-7.10 välillä. Vielä pari viikkoa sitten oli harvinaista, että molemmat olisivat olleet hereillä 7.30, jolloin ensimmäienn hoitolapsi tulee. Mutta mieluummin näin :)
Hyvien öiden vastapainoksi alkoi sitten täsmälleen samaan aikaan kuopuksen ensimmäinen kunnollinen uhma - ihan samaan aikaan kun isoveljellä aikoinaan. Raivarit ja kiukuttelu on melkein identtistä verrattuna parin vuoden takaiseen!! Nyt tietenkin erotuksena se, että arkisin on kolme muutakin pientä tässä hoidettavana. "Normaali päivään" kuuluu tällä hetkellä noin 2-4 5-45min mittaista raivaria, jolloin huudetaan, itketään, potkitaan ja uutuutena konttailaan supertemmolla pitkin asuntoa. Ja tähän ei oikesti auta mikään! Paitsi aika.. Pitää pienen antaa huutaa oma aikansa ja hän tulee sitten hakemaan syliä kun on valmis siihen. Kuulostaa ehkä hurjalta, mutta tämä toimii parhaiten meillä. Jos yrittää ottaa syliin ns. kesken kiukun tai siirtää huomiota muualle niin siitäkös vasta hermostutaankin. Ollaan yritetty kylvyt, rusinat, kirjat, autot jne....
"Onneksi" tämä on tuttua jo esikoisen ajoilta sillä muuten oltaisi ihan pallo hukassa pikkumiehen kanssa. Harmi kun en yhtään muista kauan vaihe kesti veljellä... Toki se ei tarkoita samaa pienemmän kohdalla. Muuten ei ole tullut ylitsepääsemättömiä hetkiä, mutta pari kertaa raivo on alkanut puistosta tultaessa ja silloin on kieltämättä hieman hankala kuljettaa 4 lasta kotiin kun yksi ei pysy edes vöillä kiinni vaunuissa :D
Hoitolapset eivät niin välitä pienimmän kiukusta, mutta isoveli sen sijaan tuntuu hakevan kaiken mahdollisen huomion samaan aikaan. Toisaalta toivoisi pientä tilannetajua, mutta eihän sitä voi 3-vuotiaalta odottaa. Onneksi molemnat pojat on pääsääntöisesti hyväntuulisia ja nauravaisia tyyppejä niin sen voimalla jaksaa vaikeammatkin hetket! :)
Sellaista meille lapsiperhearkeen. Mitä teille kuuluu?
Ps. Löydettiin ihan täydellinen välikausihaalari pikkuveljelle(kuvissa) h&m:stä!! Haussa oli harmaa, vettä-ja tuultahylkivä yksilö ja olin niin onnellinen kun se vihdoin löytyi. Vähän vajaa 40€ taisi olla vain hintaakin ja on vaikuttanut ainakin tähän asti hyvälle ja pitänyt pienellä sateellakin vedet ulkopuolella! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mukava kun jätit kommentin! :)