Kuusi kuukautta

Tämän viikon maanantaina tuo pieni ja niin rakas pikkupakkaus tuli 6 kuukautta. Toinen mokoma niin ensimmäinen vuosi on täynnä. Täytyy kyllä myöntää, että hieman odotinkin tätä kuuden kuukauden etappia, sillä isoveljensä tavoin alkoi pikkuherra turhautumaan noin neljän kuukauden kieppeillä, niin kovasti teki mieli liikkua ja nähdä paikkoja, mutta taitoa ei vielä ollut. Tässä vaiheessa syli oli selkeästi se paras paikka. Mielellämme poikia sylitellään ja sylihän oikeasti on maailman paras paikka, mutta välillä helpottaisi saada kaksi kättä käyttöön. Onneksi jo kaksi vuotta sitten sain harjoitella tekemään kotitöitä yhdellä kädellä niin tuli nyt ulkomuitista. ;)

Puolivuotiaana meillä on päästy liikkumisen ihmeelliseen maailmaan. Noin kuukausi sitten ryömittiin ensimmäiset pätkät. Ryömiminen ei selkeästikään ole se paras liikkumistapa, sillä konttausta haroitellaan koko ajan, jatkuvasti ja jopa unissaan. Muutamia pienen pieniä matkoja on päästykin jo menemään. Hyvä näin, ettei ympärivuorokautinen harjoittelu ole mennyt täysin hukkaan, heh. Esikoisesta poiketen pikkuveljeä kiinnostaa kovasti johdot ja pistorasiat, ja monta kertaa päivässä saakin olla nostelemassa tuota reilun 7 kilon jötikkää kauemmas. Pistorasioissa meillä on jo suojat, mutta johdoille täytyy pian keksiä jokin ratkaisu. Tosin johtojakin taitaa olla vain yhdellä näkyvällä paikalla, joten ei pitäisi olla mahdoton tehtävä!

Konttausharjotusten lisäksi istumaan yritetään puskea joka tilanteessa. Konttausasennostakaan ei ole pitkä matka pyllylleen. :) Syöttötuolissa on jo joitain viikkoja istutettu pieniä hetkiä kun neuvolassa antoivat vihreää valoa. Sitterissä viihdytään enää lepäämistarkoituksessa. Tuplavaunujen erillinen koppa alkaa käymään pieneksi ja lähipäivinä onkin tarkoitus ottaa koppa pois. Ehkä ihan hyvään saumaan, niin on sitten mahdollisuus nähdä maailmaa enemmän jos makuullaolo kyllästyttää.

Aktiivisen liikkumaan opettelun seurauksena nukkuminen on mennyt koko ajan levottomammaksi. Kolmekuiseen nukuttiin hienosti ja vain kahdella yösyötöllä ja siitä sitten levottomampaan suuntaan.. Edelleen nukutaan kolmet päiväunet, mutta nekin melko katkonaisesti. Tällä viikolla tosin keksimmäiset(jotka synkassa isoveljen unien kanssa - ihanaa!) unet on nukuttu 2-3 tuntia niin, että kerran on saanut käydä tassuttamassa ja nukahtanut heti uudelleen. Jee! :) Pari viikkoa sitten oli vaihe, jolloin aina herätessä tuli kova raivo sekä päivällä etä yöllä, nyt näyttäisi onneksi rauhoittuneen. Yöllä heräillään 4-8 kertaa noin karkeasti. Välillä riittää kun käy laittamassa tutin suuhun, välillä sylitellään hetki ja noin puolet heräämiskerroista imetän. Ollaankin kuumeisesti pohdittu nyt lempeää unikouluaja sille sopivaa ajankohtaa. Kiinteitä syödään jo neljä-viisi kertaa päivässä ja hyvin maistuu! Tavoitteena saada koko perhe nukkumaan paremmin. Tosin saadaan olla todella kiitollisia, että isoveljen unenlaatu on parantunut huomattavasti vauva-ajoista ja ei ole kertaakaan herännyt yöllä vauvan itkuun!! Noin pari kertaa viikossa heräilee tuo taaperokin yössä(välillä myös raivokohtauksia, onneksi enää harvemmin), mutta heräilee omia aikojaan.

Isoveljen leikkejä on kiva seurata, etenkin legoilla touhuaminen on superia! Omat vauvalelut ei niin kamalasti kiinnosta vaan nimenomaan kaikki muut: legot, junarata, pikkuautot, pieneläimet... Tietenkin! :D Pitäähän sitä nyt samoilla leluilla leikkiä! Kovasti tykätään myös laulamisesta ja kukkuu-leikkihän on tietenkin ihan pop! Kylvyssä viihdytään ja voi sitä jalkojen porskuttelua ja toisen intoa! Pikkumies on todella helppo saada hymyilemään, naurua taas pantataan tiukemmin. Ei sitä nyt ihan joka asialle sentään voi nauraa. ;) Tai sitten meidän huumori ei vaan kolahda.. Toki kutitus ja pärryyttely saavat aikaan maailman ihaninta sulosointua, kikatusta <3 se on maailman paras ääni!

Puolivuotta & kaksi ja puoli!