Newbie<3

Täällä ilmeisesti ollaan ihan vauvahuuruissa, sillä voisin vaan ihastella(ostella) kaikkea pientä ja suloista.  Lähinnä mininuttuja, mutta ajatukset harhailee myös vauvan tuoksuisessa sisustuksessa, uusissa rattaissa ja kaikessa mahdollisessa tarpeellisessa, hehe. 

Mitä tulee vauvan vaatteisiin on ihan ehdottomasti lemppari moneen kertaan mainittu Kappahlin newbie. Myös Lindexin minikuteet miellyttää silmääni. Keräsin tämän hetken newbie-suosikit tähän kollaasiin ja osa noista löytyykin jo isoveljien jäljiltä, mutta esimerkiksi tota aivan super ihanaa villahaalaria kuolaan. Sinisenä samainen meiltä löytyykin, mutta 68 koossa ja ensimmäiselle talvivauvallemme olisi aika oivallinen harmaa yksilö pienemmässä koossa? :)

Dream big - little one

Nyt vasta huomasin, että aiemman postauksen inspiraatiokuvan laknoita on myynnissä lindexilla! Ja vielä pienessä koossa! Usein tuntuu, että vauvallekin tarkoitetut pussilakanat ovat kovin isoja.. Täytyy kyllä ehkä klikata ostoskoriin? :)

Vaaleansinisiä ajatuksia

Aloitan varmaan vähintään joka toisen blogitekstin kirjoittamalla "kiirettä pitää" tai "terkkuja täältä hulinan keskeltä", haha  :D Aika osuvia ilmaisuja kyllä meidän arkeen. Pikkuveljen yöt ottaneet taas takapakkia ja nyt kovasti mietitään, miten olisi järkevin edetä..

Pikkuveljestä puheenollen..... Perjantaina vahva aavistukseni vaihtui tietoon siitä, että helmikuussa meitä siunataan toisella rakkaalla pikkuveljellä. <3 Odotus on ollut melkein identtinen kahden aiemman kanssa ja muutenkin ollut vahva poikafiilis koko raskauden. Aika huisia saada tietää kuka siellä masussa oikein myllertää ja kieltämättä huisia on myös tieto tulevasta veljes"laumasta". Esikoiselle ja nuorimmallekin tulee ikäeroa vain noin 3v ja 8kk ja uskon, että kolmikko tulee olemaan todella tiivis ja läheinen. Ainahan pienet ikäerot eivät sitä takaa, mutta ainakin tämä on vanhempien hento toivomus. :) 

Aina kliseisesti sanotaan, että pääasia on se, että vauva on terve. Ja näin se kyllä on! Miten onnelliseksi sitä tuleekaan kun näkee ruudusta oman pienen huitovan jalkojaan ja käsiään tai imevän peukaloaan samalla kun ultraaja kertoo kaiken olevan erinomaisesti. Tuntuu, että nämä hetket lähentävät entisestään suhdetta masuvauvaan. <3 

Meillä ei ole kummemmin ollut minkään raskauden kohdalla "toiveita" sukupuolesta, ajattelemme molemmat vahvasti, että juuri se pieni tyyppi masussa on meille tarkoitettu ja niin sen pitää olla. Nyt tämän raskauden kohdalla sukupuolta tuli ehkä mietittyä eniten, koska voi hyvin olla, että tämä on meidän viimeinen lapsi. (Toki molemmat ollaan melko yllytyshulluja joten en vielä sano varmaksi;)) Lähinnä päässä pyöri molempien sukupuolten hyviä puolia, mutta mitään varsinaista toivetta ei kummallakaan ollut. Näin on juuri hyvä - ihanaa, että mulla on mun oma ukkoporukka! <3 Mieheni sanoi ultran jälkeen, että kun on niin vahva nainen vaimona ja äitinä, tarvitaan pieniä poikia tasapainottamaan tilannetta.. ;) 

Kolmannelle prinssille on periytymässä paljon vaatteita veljiltä, mutta jotain pientä kipaisin jo hakemassa Kappahlin Newbie-osastolta, ne on niin syötävän suloisia!! Eksyin myös eilen illalla ihastelemaan pieniä vaatteita Lindexin sivuille ja törmäsin siellä tähän ihanaan inspiraatiokuvaan.

Niin suloinen!! Vaikka meillä vauva ei ainakaan alkuun saa omaa huonetta, mutta tähän tyyliin olisi ihana sisustaa vauvan oma nurkkaus meidän huoneeseen! <3 

Mukavaa viikkoa kaikille! :) 

Voihan uhma

Aurinkoista tiistaita!

Mitään ihmeellistä postausaihetta ei nyt ole, mutta ajattelin kirjoitella vähän tämän hetkisestä tilanteesta nukkumisen ja muun suhteen. 

Elikäs meillä on yöt menneet todella hyvin viime torstaista lähtien! Kokonaan nukuttuja öitä tai yhdellä herätyksellä, mutta silloinkin on nukahdettu viidessä minuutissa uudestaan. Eli unikoulu taitaa pikkuhiljaa tuottaa tulosta! Ihan eri vireystaso päivisin kunnon yöunien jälkeen! Poikien aamut ovat tosin alkaneet noin tuntia aiemmin 6.40-7.10 välillä. Vielä pari viikkoa sitten oli harvinaista, että molemmat olisivat olleet hereillä 7.30, jolloin ensimmäienn hoitolapsi tulee. Mutta mieluummin näin :)

Hyvien öiden vastapainoksi alkoi sitten täsmälleen samaan aikaan kuopuksen ensimmäinen kunnollinen uhma - ihan samaan aikaan kun isoveljellä aikoinaan. Raivarit ja kiukuttelu on melkein identtistä verrattuna parin vuoden takaiseen!! Nyt tietenkin erotuksena se, että arkisin on kolme muutakin pientä tässä hoidettavana. "Normaali päivään" kuuluu tällä hetkellä noin 2-4 5-45min mittaista raivaria, jolloin huudetaan, itketään, potkitaan ja uutuutena konttailaan supertemmolla pitkin asuntoa. Ja tähän ei oikesti auta mikään! Paitsi aika.. Pitää pienen antaa huutaa oma aikansa ja hän tulee sitten hakemaan syliä kun on valmis siihen. Kuulostaa ehkä hurjalta, mutta tämä toimii parhaiten meillä. Jos yrittää ottaa syliin ns. kesken kiukun tai siirtää huomiota muualle niin siitäkös vasta hermostutaankin. Ollaan yritetty kylvyt, rusinat, kirjat, autot jne.... 

"Onneksi" tämä on tuttua jo esikoisen ajoilta sillä muuten oltaisi ihan pallo hukassa pikkumiehen kanssa. Harmi kun en yhtään muista kauan vaihe kesti veljellä... Toki se ei tarkoita samaa pienemmän kohdalla. Muuten ei ole tullut ylitsepääsemättömiä hetkiä, mutta pari kertaa raivo on alkanut puistosta tultaessa ja silloin on kieltämättä hieman hankala kuljettaa 4 lasta kotiin kun yksi ei pysy edes vöillä kiinni vaunuissa :D 

Hoitolapset eivät niin välitä pienimmän kiukusta, mutta isoveli sen sijaan tuntuu hakevan kaiken mahdollisen huomion samaan aikaan. Toisaalta toivoisi pientä tilannetajua, mutta eihän sitä voi 3-vuotiaalta odottaa. Onneksi molemnat pojat on pääsääntöisesti hyväntuulisia ja nauravaisia tyyppejä niin sen voimalla jaksaa vaikeammatkin hetket! :)

Sellaista meille lapsiperhearkeen. Mitä teille kuuluu? 

Ps. Löydettiin ihan täydellinen välikausihaalari pikkuveljelle(kuvissa) h&m:stä!! Haussa oli harmaa, vettä-ja tuultahylkivä yksilö ja olin niin onnellinen kun se vihdoin löytyi. Vähän vajaa 40€ taisi olla vain hintaakin ja on vaikuttanut ainakin tähän asti hyvälle ja pitänyt pienellä sateellakin vedet ulkopuolella! :)

Suolapähkinä-suklaapiirakkaa rakkaalleni

Heippa,

tuntuu, että postauksia satelee aina vain torstai-perjantai-akselilla. Ehkä se on se kun pääsee virittäytymään viikonlopun tunnelmiin? :) Meillä arki on jatkunut edelleen hektisenä, ollaan taas juostu näytöissä, löytämättä mitään potentiaalisia kohteita, äh. Vaikkei vielä ole superkiire aikataulu muuton suhteen niin jotenkin haluaisin, että asiat ratkeavat ennen vauvelin tuloa. Ja muutenkin mitä pikemmin muutetaan niin parempi myös sen kannalta, että esikoinen pääsee "soluttautumaan" sinne paremmmin kerhon merkeissä. Haluaisin lapsille mahdollisen katkeamattoman kerho-päiväkoti-koulu-polun, niin että samat kaverit pysyvät ja kulkevat mukana. Nyt ollaankin taas vaihteeksi ihan pihalla siitä mitä halutaan, tai lähinnä mistä karsitaan ja minkä tähden. Kaikkea kun ei valitettavasti voi saada. Onko tärkeämpää suurempi koko? Uudempi asunto? Vai se sijainti? Aivot raksuttaa kyllä koko ajan ja vietän ihan liikaa aikaa selaillen asuntoilmoituksia.. 

Unikoulusta mainitsen vielä sen verran ennen herkulliseen reseptiin siirtymistä, että vähän on nukuttu. Kolme viikkoa pian takana ja edelleen huutoa öisin. Huomenna ylimääräinen neuvola, jossa tsekataan perusasiat ja jutellaan muutenkin mahdollisista unikoulumenetelmistä, joita ei ehkä vielä olla kokeiltu. Viime yö oli näiden kolmen viikon aikana kolmas kokonaan nukuttu yö, toivo aina nousee tällöin, mutta luultavasti palautuu jo ensi yönä, haha. Pikkumies kyllä kuolaa nyt ihan valtavasti ja syö sormia, mitä ei normaalisti tee. Eli voi olla, että unikoulu ajottui vähän huonoon saumaan jos lauma hampaita on iskemässä samaan aikaan. Mutta ei millään viitsiisi enää luovuttaa kolmen viikon jälkeen kun jossain vaiheessa on kuitenkin opittava nukkumaan omassa sängyssä.

Ja otsikkoon.. Meillä on tänään vuosipäivä, 11 vuotta yhdessä, hurjaa! Teinirakkaus kesti ja kestää edelleen. ♥ Juhlapäivän kunniaksi päätin yllättää mieheni ja leipoa hänelle jotain johon yhdistäisin hänen lempiherkkunsa snickersin. Googlettelin eri versioita ja päädyin suolapähkinä-suklaapiirakkaan. Ja hyvä, että päädyin, melkoista herkkua! namnam Melko makeaa ja tuhtiahan piirakka oli, mutta en valita ;) Oli pakko kutsua myös ystävät kahville, ettemme söisi koko piirakkaa meidän perheen voimin, niinkin voi hyvin käydä....

Ohje oli suoraan täältä, Kinuskin keitin ohjeessa olevasta kahdesta vaihtoehdosta fariinisokerilla. Ja päälle tulevaa suklaata en laittanut kuin noin 50g, jonka ns viirutin päälle ja mielestäni se riitti oikein hyvin.

En ehkä haluaisi kirjoittaa tätä, mutta kirjoitanpa kumminkin.. mieheni lähti juuri hakemaan meille ruokaa mäkistä, sekin tietenkin vuosipäivän kunniaksi.. Mitä muuta sitä voikaan toivoa päivältään kuin kukkia, suklaapiirakkaa, mäkkiruokaa? :D No sainpa jotain muutakin, nimittäin lämmikettä syksyyn, mutta kerron siitä lisää myöhemmin. ♥

Huomenna sulkemaan kesäkausi mökille, ihanaa! Nautitaanhan viikonlopusta! :)

Omenapiirakka

Ja niin se olisi taas perjantai ja viikonloppu kolkuttelee ovella. Viime viikonloppu sujui kotosalla järjestellen ja siivoillen ja tänä viikonloppuna onkin sitten ihan erilaiset suunnitelmat kun joka päivälle ollaan sovittu ystävien kanssa treffejä. Ollut jotenkin niin hektinen tää alkusyksy ettei ole paljoa keretty tekemään muuta kun pyörittämään perusarkea, kaupassa käydä ja omat urheilut saanut hoidettua juuri ja juuri. 

Me ei varsinaisesti etsitä tällä hetkellä tositarkoituksella uutta kotia, mutta ollaan silti menneillä viikoilla juostu näytöissä vähän haistelemassa tämän hetken tuulia. Ei oikein ole ollut ainakaan vielä mitään sydäntävieviä kohteita. Ehkä onneksi? En oikein tiedä mikä olisi nyt paras suunnitelma, sen vaan tiedän, että tämä nykyinen kolmio ei tule olemaan meidän pysyvä kämppä. Vaikka tänne nyt hyvin mahdutaan ja tullaan mahtumaan vielä vauvan synnyttyäkin, mutta jossain vaiheessa tila loppuu kesken. 

Ei ollut tarkoitus paasata asuntohommista vaan jakaa ihan älyttömän simppelin omenapiirakan ohje! Tai lähinnä omasta mielestäni sen yksinkertaisimman ja helpoimman täytteen! 

Pohjaksi tein perus murutaikinan ja päälle kaadoin kermaviilisekoituksen, johon olin lisännyt munan, desin verran sokeria ja ripauksen vaniljasokeria. Sen päälle omppulohkot ja kanelipeite vielä ennen uunia! Noin 30min uunissa ja herkku on valmis nautittavaksi. Itse en useinkaan kaipaa piirakoiden päälle muuta, mutta ei varmasti vaniljavaahto-tai jäätelö makua pahenna ;) Pitääkin katsoa jos innostun tänään leipomaan uuden version kun esikoisen kummitäti tulee kyläilemään!

Aurinkoista viikonloppua!

Pieni kerrossänky

Tämän vuoden puolella on omassa sängyssä koko yön nukkumisen harjottelun lisäksi luvassa tutista ja pinnasängystä luopuminen. Aiemmin ei ajateltu ottaa näitä tähän samaan rytäkkään, mutta nyt mietittiin josko isojen poikien sänky helpottaisi tilannetta. Pinnasänky tuntuu jotenkin ahdistavan pientä miestä niin kovasti.

Kerrossänky on tällä hetkellä varmasti meille se järkevin vaihtoehto. Isoa kerrossänkyä emme missään nimessä halua, tuntuisi niin hurjalle siirtää pikkuveli pienestä pinniksestä suoraan 2-metriseen   petiin. 

Alkuun tuntui mahdottomalta tehtävältä löytää mieleistä valkoista pientä kerrossänkyä, mutta onneksi eksyin Vekenkalusteen nettikauppaan. Siellä oli muutamakin ihan kiva vaihtoehto.

Yläkuvissa olevat miellyttävät ehkä silmää eniten? Vai mitä mieltä? :)

Bataattisosekeitto ja väsynyt äiti

Tein eilen taas pitkästä aikaa kasvissosekeittoa ja tällä kertaa ihan itse varioiden niistä aineksista, joita kotoa löytyi. Ihan tarkkoja määriä en nyt muista, mutta koska keitosta tuli aikas hyvää niin ajattelin raapustella tänne "noin suunnilleen" reseptiä :)

1 bataatti

4 porkkanaa

1 sipuli

2 valkosipulia

Pala inkivääriä 

Kuorin ja paloittelin kasvikset ja keitin noin litrassa vettä, jossa kaksi kasvisliemikuutiota. Kypsymisen jälkeen soseutin keiton ja lisäsin sekaan kuohukerman, lorauksen mietoa chilikastiketta ja maustoin pienellä suolamäärällä. 

Yleensä sosekeittojen kanssa käytämme raejuustoa, mutta sen puuttuessa laitoimme kokeilumielessä turkkilaista jugurttia päälle. Aika hyvä yhdistelmä! Ja kaiken kruunasi paahtoleivästä väsätyt krutongit. 

Bataattikeitosta viime yöhön.. Huuh, valviottiin taas pari tuntia kuunnellen pikkuveljen huutoa(raivoa). Heräsi neljältä ja kuuden jälkeen taisi iskä poistua huoneesta. Tänään ennen nukkumaanmenoa tehdään jonkinsortin toimintasuunnitelma ensi yöksi. Koitan keretä jossain vaiheessa lukemaan unikoulusta tarkemmin jos olisi joitain vinkkejä, joita emme ole vielä käyttäneet. Melko raskasta ollut arki nyt pari viikkoa huonosti nukuttujen öiden kanssa. Ennen sentään päiväunet pelastivat paljon, mutta tällä viikolla molemmat hoitolapset ovat nukkuneet noin tunnin unet, ja herättäneet siinä samalla sitten meidän poitsut. Josko tämä tästä tasottuisi. :) 

Ps. Ihan kamala asuntokuume!! 

Mukavaa keskiviikkoa! 

Omppuja

Innostuin eilen illalla kuvailemaan anoppilasta saamiamme omenoita. Omput tulivat kun tilauksesta, sillä omenapiirakan teko on kolkutellut takaraivossa jo tovin. Tällä viikolla onkin monena päivänä kyläilyjä puolin ja toisin niin on hyvä syykin leipoa. Tosin eihän leipominen syytä vaadi. :) 

Viikonloppu sujui muutenkin oikein mukavasti. Kerrankin ilman sen kummempia suunnitelmia. Saimme hoidettua monia rästihommia kotona. Vielä olisi poikien vaatekaappien siivous edessä. Meinaa välillä vaan tunnit loppua vuorokudesta kesken. 

Eilen nautittiin aurinkoisesta syyspäivästä Seurasaaressa. Pikkumiehet olivat ihan innoissaan ja touhottivat pää kolmantena jalkana menemään! 

Viikonloppuna muuten tuntui pienen masuvauvan ensimmäiset hennot potkut myös isille. On tämä niin ihanaa myös näin kolmannella kerralla. Täytyy muistaa nauttia tästä raskaudesta hulinasta huolimatta! 

Niin se on syyskuu taas täällä - toivotaan ihania syksyisiä päiviä!