Snickers-jäätelökakku

Hellou!

Enpä ala (vielä) selittelemään radiohiljaisuutta, vaan tulin pikaisesti jakamaan tosi simppelin kakun reseptin kun sitä kovasti instassa kuolattiin. :D Jos sitä edes reseptiksi voi kutsua....

Tänään on mieheni syntymäpäivä ja jotain piti näin ollen tietenkin leipoa. Tosin nyt en varsinaisesti leiponut.. mietin miten yhdistää rakkaani kaksi ehdotonta herkkua; snickers ja jäätelö ja niinpä vain yhdistin ne! :)

Pohjaa mietin pisimpään, miten sen toteutan ja päädyin riisisuklaaseen. Eli sulaa maitosuklaata, riisimuroja ja halutessa vähän suolapähkinöitä. Pohja maistui taivaalliselle, mutta melko napakkaa leikattavaa sanoisin.. :D
Pohjan levitin leivinpaperin päälle irtopohjavuokaan ja pistin vähäksi aikaa jääkaappiin kovettumaan.
Pohjan päälle kinuskikastiketta ja kerros vähän sulanutta suklaakermajäätelöä. Jätskin päälle taas kinuskia ja suolapähkinöitä ja näiden jälkeen paksumpi kerros vaniljakermajätskiä. Koko komeus pakkaseen ja that's it!

Kakku esiin vähän ennen tarjoilua, jotta kerkeää sulaa hieman. Itse sulatin vielä maitosuklaata koristeeksi ja ripottelin päälle snickersmurusia ja suolapähkinöitä.

Tarvitset:

Riisimuroja
Maitosuklaata
Suolapähkinöitä
Vanilja-ja suklaajädeä
Kinuskikastiketta (käytin valmiiksi karamellisoitua kondensoitua maitoa)
Snickerspatukka

Makeaa, mutta niin hyvää!! :)

Kuva on napattu nyt instasta, mutta ehkä sen kestää.. Koitan palailla pian langoille kuulumisien kera ja johan ne on kohta meidän isoveljien yhteissynttäritkin suunnitteluineen! :)

Mukavaa ja toivottavasti aurinkoista pääsiäistä! 

Kastelahjat

Pääsenpä aloittamaan minäkin postauksen sanoin "terkkuja sairastuvalta"!
Eli jep, täällä esikoinen vatsataudin kourissa :( Muut ovat toistaiseksi vielä säästyneet ja nyt vaan kaikki toivo peliin, ettei pöpö muille iskisi! Eniten harmittaa kun pikkumies oli huomenna menossa ensimmäistä kertaa toiseen mummilaan yökylään ja odottanut tätä kuin kuuta nousevaa.. joutuu nyt sitten tietenkin siirtämään. Onneksi äidilleni käy myös viikon päästä, niin ei kovin pitkään tarvitse poitsun odottaa! Omalta osaltani peruuntuu myös lauantaiaamunbrunssi ystävien kanssa, sillä kukapa nyt vatsatautia väenväkisin haluaisi. Höh!

Palataanpa nyt kuitenkin viime viikonloppuun ja beben kastejuhlaan. Lupasin kirjoitella lisää ihanista kastelahjoista. Kiva jos joku saa näistä esim vinkkiä! :) Itse ainakin olen etsinyt lahjainspiraatioita usein blogeista ja muutaman idean niistä bongannutkin. Yksi lahja on vielä postissa matkalla meille.. siitä lisää sitten kun tänne saapuu. (toivottavasti helpottamaan arkeamme!)

Emme ole mitään varsinaisia hopeaesinefaneja ja taisivat vieraat sen jo tietääkin, ainakin onnistuneista lahjoista päätellen, hehe. Esikoisen kohdalla muistan painiskelleeni kovasti ideoiden kanssa kun esim kummit kysyivät lahjoista.. melkein neljä vuotta sitten ajattelin, että kastelahjojen on oltava juurikin niitä hopeaesineitä ja kehyksiä, enkä uskaltanut poiketa ns normaalista. Onneksi nyt ollaan jo viisaampia ;) Eikä noissa aiemmin mainituissa varsinaisesti mitään vikaa ole ja ovathan ne perinteikkäitä, mutta eivät varsinaisesti istu meidän tyyliimme. Kummilusikat poikkeuksena. Niissä on mielestäni kiva idis ja uskon, että varmasti meidänkin pojat tykkäisivät syödä omalla nimikkolusikalla. Lusikoita pojat eivät siis ole saaneet, mutta nyt olen vihdoin löytänyt yhden vähän erilaisen mallin, josta tykätään kovasti! Ja ajateltiin näin vähän jälkikäteen tilata kaikille pojille omat lusikat. Kirjoittelen niistäkin myöhemmin..

Georg Jensenin Moneyphantin on mulle varsin uusi tuttavuus, mutta voi kuinka tyylikäs säästölipas! Tästä norsusta ehkä suosituin on hopeinenversio, mutta tämä valkoinen on kyllä ihana ja omaa silmää kovasti miellyttävä. Pääsee pikkumies alusta alkaen säästämisen makuun! :)

Baby-converset olivat toiveenamme, sillä molemmat isoveljet ovat myös omansa saaneet. Tummansinisenä löytyy kaksi paria ja nyt pienin sai nämä raikkaat valkoiset, jotka varmasti pääsevät kesän koittaessa käyttöön ja sen jälkeen muistoksi omaan naulakkoon roikkumaan.

Baby Artin Keepsake on suloinen tapa napata talteen muisto pienistä käsistä tai varpaista. Me varmaan painamme söpöt pikkuvarpaat.....<3 Tämä olisi ollut ihana myös isoveljille, mutta eipä taida enää 23 ja 26 jalat laattaan mahtua :D Harmi kun tällaisesta ei tiennyt vielä pari vuotta sitten...

Muumiaterimia meiltä löytyy entuudestaan jo jonkin verran ja nyt pieninkin sai omansa. Muumit ovat varmasti jokaiselle lapselle mieluisia ja meilläkin ainoaa laatuaan lastenastioissa. Toinen hyvä lahjaidea on Arabian muumiastiat, niistä meilläkin isoveljet mielellään syövät.

Sophie girafe hittituotteet ovat meillekin rantautuneet veljien mukana ja nyt on oma purulelu vauvalle. Käytännöllinen ja kaunis lelu, äiti ja varmasti Ee:kin tykkää! :)

Jesjesjes! Olen näitä ihania Milestone Baby cardseja ihastellut muutamassa blogissa ja nyt ne meiltäkin löytyvät! En ole vielä kerennyt kaikkiin kortteihin tutustua, mutta jo ensivilkaisulla vaikutti paketin sisältö aivan mahtavalle! Paketissa on siis kortteja, joissa on juurikin tuollaisia eri etappeja "nukuin ensimmäisen kokonaisen yön tänään", "tänään hymyilin ensimmäisen kerran" jne.. Korteista löytyy myös viikot "7 viikkoinen"(niinkuin tuo meidän pieni muru onkin tänään! Eli ensimmäinen kuva pitää ehdottomasti napata!)

Aivan ihania lahjoja siis! kiitoskiitoskiitos<3

Mieleeni tuli vielä muutamia lahjaidiksiä, lähinnä sellaisia joita meidän isoveljet ovat saaneet kaste-ja synttärilahjoina. Kuvia en nyt napsinut, mutta eiköhän tämä näinkin käy? :)

Vilacin metallinen potkuauto on ollut ihan mahtava ja pidetty meillä! Ja sopii kivasti sisustuukseenkin, joka on tärkeä pointti! ;) Meillä esikoinen sai sen ensimmäisenä syntymäpäivänään meiltä lahjaksi. Ja kohta sillä huristelee jo kolmas pieni poika.
Pentikin pupuja pojat ovat saaneet lahjoina ja niitä taitaakin löytyä meiltä peräti kuusi? Ihan hyvä määrä kyllä, sillä molemmat tarvitsevat varsinaisen arsenaalin pehmoja viereensä käydessään nukkumaa. <3
Muumiastiat mainitsinkin jo aiemmin. Niistä saa tyylikkään ja lapsenmielisen paketin aikaiseksi ja kerättyä vaikka koko astiaston ostamalla merkkipäivinä aina lisää kippoja ja kuppeja.
Tytöille vielä lisänä esimerkiksi kastehelmet-tai sormus. Toki pojillekin voi koruja antaa, mutta ehkä helpommin tulee hankittua tytöille?

Sellaisia lahjoja sai Eemeli ensimmäisenä juhlapäivänään. Ja varmasti pääsevät kaikki lahjat tavalla tai toisella käyttöön! :)

Nyt kyhään isännälle kauppalistan ja hyppään poikien sekaan sohvalle..

Aurinkoa loppuviikkon!

Kastejuhla

Ihana aurinkoinen maanantai!

Lauantain kastejuhlat on onnistuneesti juhlittu ja nyt pienimmälläkin on nimi. Meidän rakas Eemeli. ♡ Nimi oli meillä päätettynä jo pitkään.. sellaiset villiviikarit ovat isoveljet niin pitihän meidän saada vielä virallinen Vaahteramäen Eemeli joukkoon!

Juhlat sujuivat oikein onnistuneesti. Vauva oli kitissyt koko aamun ja pienempi isoveli päätti jättää päikkärit ekaa kertaa kokonaan nukkumatta.. pientä tuskanhikeä meinasi äidin otsalle nousta, mutta täysin turhaan! Sankari nukkui tyytyväisenä melkeinpä läpi koko juhlan (ryytynyt aamun huudoista?) ja isoveljet olivat todella reippaita. Isompi ei ihan koko kastehetkeä jaksanut istua paikoillaan ja haahuili sitten mieheni kummitädin kanssa välillä kappelin leikkihuoneen puolelle. (ihan superi tämä huone!!)

Tarjottavista kakut tilattiin Kermaruusun Annelilta, kuten jo parin vuoden ajan ollaan tehty. Anneli osaa toteuttaa toiveeni makujen ja koristeluiden kanssa ihan nappiin! Tälläkin kertaa kehuja sateli! Toinen kakku oli valkosuklaamoussekakku passionsydämellä. Toiveeni koristelun suhteen oli mantelirouhe reunoilla ja päälle kolme erikokoista helmeä, jotka kuvastavat meidän kolmea rakasta poikaa sekä hento höyhen. Olin todella tyytyväinen lopputulokseen! Suklaan rakastajana täytyi juhliin saada tietenkin myös jotain suklaista, joten toisen kakun makuina suklaa ja mustikka. Namnam!

Itse tehtiin juhliin sitruunapiirakka ja ostettiin pirkan ihan superhyviä tuulihattuja. (voisin kutsua niitä mun bravuuriksi...löytyvät myös aina juhlapöydästä, haha) Suolaisia tarjottavia olivat kalakakku, kinkkukupit, parmesaanikuivakakku ja kanacaesarsalaatti. Leivoin ekaa kertaa gluteenittomana ja jonkin verran kyllä huomasi gluteenittoman jauhon käytön verrattuna vehnäjauhoon.. sitruunapiirakassa eroa ei niin paljoa huomannut, mutta parmesaanikakussa kyllä. Kakku mureni todella helposti ja oli melko kovaa. Ennen on ollut oikein mehevä ja pehmeän herkullinen.. noh aina ei voi onnistua! :)

Juhlan koristelu oli tosi yksinkertainen ja painottui lähinnä tarjoilupöytään. Muutamia paperipalloja, kukka ja askartelemani viirit kakun päälle. Siinäpä ne. Muihin pöytiin levitettiin höyheniä.

Pikkumies sai aivan ihania paketteja. Kirjoitan lahjoista lisää kunhan saamme vielä muutaman postista kotiin saakka. Ja pitääpä kirjoittaa vielä yksistä lusikoistakin, jotka bongasin... :)

Kasteen, nimen ja lahjojen lisäksi Eemeli sai jotain ihan mahtavaa.. nimittäin maailman parhaat kummit! Emme voisi olla tyytyväisempiä. Kiitos rakkaat.♡

Aurinkoista viikkoa kaikille! :)

Terkkuja nukutuspuuhista

Täällä taas istuskelen lastenhuoneen lattialla ja odotan keskimmäisen poitsun nukahtavan, hyvä aika pienelle postaukselle siis! :) Pariin viikkoon ei ole enää ukkeli huudellut jos ollaan samassa huoneessa, mutta nukahtaminen ottaa aikaa.... usein tunnin verran. Onneksi meitä on kaksi aikuista. Muuten nää nukutuskuviot voisivat käydä vielä mielenkiintoisemmiksi, haha. Unikouluhan tepsi syksyllä hienosti, mutta nyt muuton ja veljen syntymän aikoihin otettiin hirveesti takapakkia. Alkuun yritettiin vaikka mitä ja tuloksena aina jäätävä parin tunnin raivo, joten luovutettiin ja täällä sitä istutaan.. onpahan mulla tai isännällä aina hyvä syy tsekata mitä somessa ym tapahtuu ;) Kun oma koti taas(toivottavasti) löytyy niin aloitetaan unikoulu uudestaan, jos tilanne ei oo muuttunut siihen mennessä. Kerrostalossa asuminen aiheuttaa lievää painetta sanoisin, vaikka lapsen itku toki kuuluu elämään..

Itkusta aasinsiltana päästäänkin meidän 6-viikkoiseen(!!) Muruun. Herra on alkutaipaleensa ollut suhteellisen tyytyväinen kaveri, jonkin verran ollut masuvaivaa, mutta noin yleisesti. Nyt tämä viikko on mennyt aikalailla bebeä kanniskellessa ja tuskaista itkua kuunnellen. Pienellä tosi kovat masuvaivat ja ilmaa kertyy hurjia määriä.  Kamalaa nähdä kun pientä sattuu niin kovin eikä osaa auttaa. Toki häntä sylitellään, pidetään mahdollisimman paljon pystyasennossa, hierotaan masua jne.. onneksi syliin kuitenkin usein rauhoittuu edes hetkeksi.. Ja yöt ovat olleet edelleen suht hyviä. Peukku sille! Toivottavasti masuvaivatkin helpottavat pian. Tänään otettiin cuplaton käyttöön, katotaan onko apua..

Aamulla oli muuten pienimmän neuvola. Jo 5kg kultakimpale! ♡ Hienosti kasvanut siis, ainakin posket :D Näyttipä murunen hienosti masulla ollessaan myös päänpitoa ja nousi kyynerpunnerrukseen. Lääkäri katseli suu ammollaan. Ja äitikin kyllä. :D Niin nopeasti kasvavat ja kehittyvät..

Tästä tulee pitkä ilta,  on nimittäin pakko katsoa vielä jompi kumpi lempparisarjoista; Syke tai Grayn Anatomia ja huominen ristiäistarjoiluiden kauppalistakin pitäisi rustata.. ja toki sitä ennen päättää, mitä tehdään itse. Paljoa ei ole kerennyt niitä vielä miettimään. Isännällä on onneksi perjantaina vapaata niin saan rauhassa leipoa ja häärätä keittiössä.

Tuossa vieressä tuo uhmis vielä pyörii ja höpöttelee.. tästä tuleekin vissiin pitkän illan sijaan tooooodella pitkä ilta.. Taidan alkaa seuraavaksi etsiä inspistä niihin tarjottaviin.. 
Kuva on tältä päivältä kun kaikki pikkumiehet olivat unessa alta puolentunnin, näitä lisää!! :) 

Kuullaan! 

Kevättä kohti ja kastekutsu

Maaliskuu! Ensi kuun jälkeen on jo Toukokuu, mahtavaa, haha! Keväässä parasta on ehdottomasti lisääntyvä valo ja siitä tuleva energia. Sitä tänne kyllä tarvitaankin vauva-arjen keskelle. :) Ennen Toukokuuta ehtii kyllä tapahtua vielä paljon; lähinnä kevät koostuu synttäreistä. Parin kuukauden sisällä itseni lisäksi juhlitaan isäntää, paria kummilasta ja täyttäähän tuo meidän keskimmäinenkin vuosia. Kaksi kokonaista vuotta! ♡

Toivottavasti viikonloppu sujui teillä mukavasti. Me nähtiin ystäviä molempina päivinä, ulkoiltiin ja lauantaina lasten mentyä nukkumaan kokkasimme Karamellipossua Farangin tapaan - Slurps! :) Pari viikkoa sitten ihanat ystäväni yllättivät minut vauvakutsuilla. Tytöt olivat päätelleet, että vauvantavaraa meiltä löytyy jo yllinkyllin ja halusivat muistaa meitä jotenkin muutoin. Aika nappiin osui kyllä lahja.. nimittäin lahjakortti juurikin Farangiin. Aika mahtavaa! Laatuaikaa meille! Josko sitä raaskisi laittaa lähiaikoina vauvankin vähäksi aikaa hoitoon niin päästäisi herkuttelemaan. :)

Kiitos ystävät vielä ylläristä, herkuista, lahjasta ja siitä, että olette olemassa!♡

Tulevana viikonloppuna pienin poikamme kastetaan eli hulina-viikko tulossa. Onneksi hommat on kuitenkin jo melko hyvin hallussa. Vaikka kuinka pidänkin leipomisesta niin välillä täytyy miettiä mihin omat rahkeet riittävät ja niinpä tälläkin kerralla päädyttiin kakut tilaamaan Kermaruusun Annelilta. On kyllä rankkaa jo pelkkä miettiminen mitä tilataan. :D Voisin empiä täytteiden ja koristeluiden kanssa moooonta päivää. Vaikka yleensä aika tarkkaan tiedän mitä haluan, niin saatan takertua varsin pieniin yksityiskohtiin... puuh! :)

Jonkinverran leivottavaa jää myös itselle ja sen lisäksi oma ja vauvan asu on vielä kysymysmerkkinä. Pojalle on niin vaikea löytää kivoja juhlavaatteita. Etenkin vauvalle. Ja omalla kohdallani haastetta tuottaa kroppa. Mikään kaapissa olevista mekoista ei oikein istu (mahdu) tällä hetkellä kauniisti päälle. Bestsellerilta tilasin muutaman mekon sovitukseen, toivottavasti saapuvat ajoissa ja paketista löytyy pelastus.

Kastejuhlan teema on "höyhenen kevyt" eli todella yksinkertainen ja pelkistetty. Juhlat vietetään lähikappelilla. Vaaleansinisen värin tilalle halusin nyt jotain muuta. Kakuissa ja koristelussa käytetään lähinnä valkoista ja muutamaa luonnonväriä. Paljastan kuvia sitten juhlien jälkeen!
Tässä kuva vielä kastekutsusta, joka on tehty leimasimen avulla. Yksi helpoimmista korteista mitä olen tehnyt ja myös yksi omista lemppareista! :)

Mukavaa ja toivottavasti aurinkoista viikkoa! :)

Rouskuva mustikkapiirakka

Täällä kaikki kolme ukkoa unilla, täyshiljaisuus ja pötköttelen sängyllä. Aamupäiväkin kului ystävän kanssa brunssitellen ja kuulumisia vaihtaen. Ei hullumpaa tää mammalomailu? ;)

Ei puhuta ollenkaan jäätävästä pissapyykkimäärästä aamulla, eteisenlattialle kaatuneesta vannallisesta vettä(älkää kysykö), riehuvasta parivaljakosta, tunnin kestäneestä nukutuksesta jne.. :D

Mun oli pakko tulla jakamaan vielä linkki ihan superherkulliseen mustikkapiirakan ohjeeseen. Tein piirakan eilen 1-kuisen vauvamme kunniaksi, haha. Aina on siis hyvä syy leipoa!

Ohje on tuttu Koko Suomi leipoo-ohjelmasta ja jo silloin päätin, että tätä on leivottava joku kerta. Ja onneksi niin tein!

http://m.mtv.fi/lifestyle/ohjelmat/koko-suomi-leipoo/reseptit/artikkeli/3-jakso-heidin-raikkaan-rouskuva-mustikkapiirakka/4376042

Ekassa kuvassa lautasella makoilevat möllyskät on peräisin mun säälittävästä marenkikokeilusta.. miksi mun ystävän tekemät versiot vauvakutsuille olivat..noh.. hieman erinäköisiä?? 

Muksaa viikkoa kaikille! 

Ihana hullunmylly

(Kirjoitin illalla, mutta jostain syystä en saanut silloin julkaistua..)

Istuskelen tässä lastenhuoneen lattialla.. nyt on yllättävänkin hiljaista, mutta keskimmäinen veljeksistä hakee vielä unta.. Nyt on hyvä hetki kirjoittaa muutamia ajatuksia arjesta ja elosta kolmen pienen (alle neljävuotiaan) kanssa.

Pikkuveljen syntymästä puhuttiin pojille paljon ja molemmat innoissaan odottivat pienintä syntyväksi. Esikoinen kyseli päivittäin milloin vauva syntyisi ja puheli paljon masuvauvalle. Ainoana asiana hieman jännitimme sitä, miten nuorempi isoveljistä ottaisi vauvan vastaan. Hän kun on todella tempperamenttinen ja uhma oli selkeästi puhkeamassa juuri kreivin aikaan. Nukkuminenkin tai lähinnä nukkumaanmeno vaikeni taas ihan hirveästi muuton jälkeen ja aiheutti sekin pientä lisäjännitystä.

Kuten aiemmin kerroinkin ovat molemmat pojat kuitenkin ottaneet superhyvin pienimmän vastaan. Vauva oli heti osa perhettä ja silminnähden tärkeä molemmille isoveljille. Keskimmäinen on saattanut isoveljeä välillä lyödä lelulla ja on muutenkin pojista paljon fyysisempi. Vähän jännitin tuleeko tällaista mustasukkaisuutta esiin vauvan synnyttyä, mutta onneksi ei. Toki tilanne voi edelleen ykskaks muuttua, mutta ollaan kiitollisia, että alku on lähtenyt käyntiin näinkin hyvin.

Nyt kun muutto ja vauvan syntymä osuivat samalle viikolle, oli odotettavissakin, että jotenkin tämä kaikki varmasti heijastuu poikiin. Ensimmäinen viikko oli melko hankala vanhimman kanssa. Itku oli herkässä ja riehaantuminen lähti täysin lapasesta monesti päivässä. Tuntui, että kaikki käytöstavat ovat unohtuneet ja meitä ei kuunneltu ollenkaan. Vastapainona halusi kyllä paljon sylittelyä ja suukotteli ja helli vauvaakin. Yritettiin ymmärtää mahdollisimman hyvin, vaikka ajoittain oli tosi raskasta. Iskä oli päivät lähinnä vanhalla asunnolla ja minä täällä poikien kanssa, joten äidin hermoja koeteltiin.  Onneksi saimme apuja molempien perheitä ja ystäviltä. ♡

Keskimmäisen kanssa lähinnä imetyshetket olivat alkuun haastavia (välillä edelleenkin..). Tyyppi kun keksi kaiken mahdollisen juuri silloin. Milloin huuteli yläsängystä(ei päässyt itse alas), oli kiivennyt ikkunalaudalle, kolisteli pattereita(kerrostalo), tyhjensi kaikki laatikot, tyhjensi likaisia pyykkejä pyykkikorista ja mitä näitä nyt oli. Haha, ideat ei kyllä ihan heti tältä hulivililtä lopu! :)

Seuraavalla viikolla vanhimman uusi kerho alkoi ja iskäkin kerkesi olla jo enemmän kotona. Viikko olikin huomattavasti helpompi kaikinpuolin. Kerho ja omanikäisten seura teki selvästi esikoiselle hyvää, eikä kodin seinät kaatuneet päälle.

Iskän palattua töihin keskimmäisen uhma tosin sitten "paheni" kovasti. Kiukkuraivokohtaus voi tulla milloin missä ja mistä vain. Huh! Selkeästi kaikki muutokset vaikuttivat tähän todella paljon. Ja kun tämä pienimies jotain päättää, niin päätä ei ihan niin helposti käännetäkään.. Kolmen lapsen kanssa on muutenkin kädet täynnä ja tekemiset ja menemiset on hyvä suunnitella edes jotenkin etukäteen. Uhmiksen pikkuhepuli tosin voikin sitten hyvin siirtää uloslähtöä puolella tunnilla jne.. Onneksi elämä ei ole aikataulutettua tällä hetkellä. Kaksi kertaa viikossa pitää tiettyyn aikaan olla hakemassa isoveli kerhosta, mutta muuten ei ole niin väliksi. Ja nyt oon itsekin osannut onneksi olla stressaamatta turhista enkä aseta itselleni liikaa tavotteita. Teen mitä kerkeän ja se riittää! :)

Mikä on sitten ollut haastavinta? Ehdottomasti uhmiksen nukkumaanmeno on koetellut eniten. Sekä illalla että päivällä nukahtaminen on kamalan pelleilyn ja kiukuttelun takana. Tuntikin on vielä pieni aika, minkä tähän showhun saa kulumaan. Ja kaikkea (lähes) on kokeiltu. Ja pientä kipinää on aiheuttanut myös asuminen kerrostalossa. Varmasti naapureilla mukavaa kuunnella tätä vääntöä.. elämää, ei sen enempää.. yritän ottaa rennommin tässäkin.. Nyt pari päivää onneksi on nukkumaan käyty paljon paremmin ilman kiukkua.

Olisikohan pitänyt sanoa ääneen?

Vauva on ollut tähän asti melko tyytyväinen tyyppi. Jonkin verran itkeskellyt nyt masuvaivoja ja tänään haettiinkin apteekista cuplaton kokeiluun. Yöt ollaan onneksi saatu pääsääntöisesti nukkua hyvin. Ainakin iskä, joka ei heräisi kyllä mihinkään. :D tai siis herää kyllä kun vaimo vähän murahtaa... haha

Hereillä ollessaan vauveli viihtyy parhaiten sylissä ja syöminen, uhmiksen vaipanvaihto, tiskaaminen jne alkaakin sujua jo melko hyvin yhdellä kädellä. Uloslähtötilanteissa olen lähinnä onnellinen, ettei kukaan ole näkemässä. Pahimmillaan täyttäkurkkua huutava vauva, raivoava uhmis, joka riisuu samaan tahtiin kun häntä puen ja esikoinen, jolle ei mikään vaate käy juuri tänään päälle.... tähän mielikuvaan on varmaan hyvä lopettaa...? :D

Mutta kaikinpuolin meillä menee oikein kivasti ja paljon on omasta asenteesta kiinni, miten vaikeatkin tilanteet kokee. Välillä menee hermo ja vanne kiristää päätä, mutta päällimmäiset tunteet ovat onni ja kiitollisuus. Nautin arjesta! (ja siitä kun iskä avaa viiden pintaan ulko-oven ;)) 

Enää ei kuulu kiehnäämistä ja pyöriskelyä, vaan tasaista tuhinaa ylä-ja alasängystä. Kauniita unia rakkaat pojat ja kaikki muut!