1-vuotias <3

Eilen täytti meidän pienimies yhden vuoden. <3 Aika on kulunut nopeasti ja muistan viime kevään kuin eilisen, mutta toisaalta tuntuu kun pikkutyyppi olisi ollut meillä aina! Nyt on mielestämme menossa aivan upea vaihe(aina joka iästä ajatellaan samoin) ja on mahtavaa kun tyyppi oppii koko ajan uusia asioita ja ymmärtää päivittäin enemmän ja enemmän ympärillä tapahtuvasta. 

Viikonloppuna juhlimme 1-vuotiasta ystävien ja sukulaisten kesken ja muutamaankin kertaan puhe ajautui siihen, että pikkuveli on enemmän vauva kun mitä esimerkiksi isoveljensä ensimmäisten synttäreidensä korvilla. Ja musta on ihanaa, että meillä on vielä vauva talossa, ei ole mikään kiire kasvaa isommaksi. 

Sanoja ei vielä ole kun äiti(se tärkein ;)) ja mama(=maito). Kovasti kyllä nyt lähipäivinä lisääntynyt passiivinen sanavarasto ja asioita osoitetaan ja nimetään minkä keretään. Omaa höpötystä kyllä on, mutta hieman jää aina epäselväksi mitä herra yrittää kertoa.. ;) Askeleita otetaan ja on otettu jo melkein puoli vuotta tuen kanssa, mutta ilman tukea pyllähdetään heti. Veikkaan, että isoin "kynnys" kävelyyn lähtemisessä on täysin kiinni murun luonteesta. Alkuun ajateltiin, että veljekset ovat kuin kaksi marjaa: tempperamenttisiä, nauravia, iloisia hulivilejä ja sitä ovatkin, mutta pikkuveli on kaivannut paljon enemmän syliä ja läheisyyttä vauvana. Toki isoveljeäkin on pidetty sylissä jne, mutta jaksoi esimerkiksi paljon paremmin touhuilla yksikseenkin. Pikkuveikka voisi viettää päivät läpeensä sylissä tyytyväisenä ja usein sohvallakin puskee syliin makoilemaan ja nukahtamisessa tarvitsee vielä äidin tai isin kosketuksen, joka näyttää olevan todella tärkeää pienelle. Eli siis uskallan veikata, että meidän vauva ei vaan tohdi päästää vanhemman kädestä irti ottaakseen askeleen vaan tarvitsee sen lämpimän ja turvallisen kädenpuristuksen. 

Lempileikkejä on monia, ehkä ykkösenä kuitenkin "ruuanlaitto" eli brion hella ja ikean kattilat ruokatarvikkeineen kovassa käytössä! Duplot ja autot tulee hyvänä kakkosena. Takuuvarman naurun saa aikaiseksi isoveljen toilailut ja niitä voisi seuratakin vaikka kuinka pitkään. Parasta onkin nähdä kun veljekset alkavat pikkuhiljaa kehitellä yhteisiä juttuja. Saattavat työnnellä toinen toisiaan taaperokärryssä tai jahdata konttaamalla. :D 

Sen verran vielä poikien yhtenäisyyksistä, että molemmat ovat tosi herkkiä. Pienemmällä näkyy juuri ehkä vielä eniten läheisyyden tärkeytenä ja pienistä asioista loukkaannutaan, isoveli taas näyttää herkkyytensä kertomalla päivittäin rakastavansa ja itkee helposti jos suututaan. Niin ihania nämä meidän kaksi poikaa omine piirteinensä <3 <3 Nyt meillä taitaa olla talossa sitten taapero ja leikki-ikäinen, vaikkakin äidin ja isin vauvoja ovat kai aina? :') 

Teen juhlista vielä erillisen postauksen kun kerkiän. Kiitos vielä kaikille juhlijoille ja myös onnitteluista täällä somessa! :)